Hupsis, viikkohan siinä meni viime postauksesta!
Meillä on muuten käynyt hoitopaikan suhteen todellinen onnenpotku. Kotikäynnin jälkeen suunniteltiin yhdessä Beben hoitajien kanssa neidille sopiva kolmen viikon mittainen tutustuttaminen dagikseen, jonka aikana myös me vanhemmat perehdyttiin kaikkiin käytäntöihin, henkilökuntaan ja muihin vanhempiin. Koko porukka vaikuttaa hyvin aktiiviselta ja ovat erittäin kiinnostuneita kehittämään dagiksen toimintaa. Perinteisempien ohjelmien, kuten päivittäisten laulutuokioiden ja askarteluhetkien lisäksi, lapsille pyritään järjestämään muitakin aktiviteetteja. Esimerkiksi huomenna lapset herkuttelevat itseleipomillaan Runebergin tortuilla ja parin viikon päästä he pääsevät lasten teatterin yleisöksi. Beben sopeutuminen pieneen ryhmään on sujunut hyvin. Pahinta ikävää helpottaa oma unikaveri Bamse ja kuvat kaikkein läheisimmistä ihmisistä. Dagiksessa on sellainen käytäntö, että vanhemmat tekevät lapsille päiväkotiin mukaanotettavaksi pienet valokuva-albumit tärkeimmistä henkilöistä. Tätä pinkkiä kirjasta katsellaan kuulemman joka päivä.<3 Niin ja meidän vanhempien ikävää helpottaa päivän mittaan tulevat tekstiviestit, jossa kerrotaan kuulumisia. Lisäksi nähdään iltapäivisin hoitajien nappaamia kuvia siitä, mitä kaikkea päivän aikana on puuhasteltu.
Huippua, eikö! :)
Tämä viikon mittainen blogihiljaisuus johtuu täysin siitä, että täällä yritetään sopeutua uuteen arkeen. J on onneksi vielä tämän viikon lomalla, joten minulla on ollut hieman pehmeämpi lasku työelämään. Paluu vanhaan työrooliin on sujunut mukavasti ja päivät menevät vauhdilla. Kotimatka taittuu vielä puoliksi pikakävellen - sen verran ikävä on rutistelemaan pikkuista, joka on hurjan reipas dagislainen. Niin ja nämä arki-illat, ne vasta vilistävätkin nopeasti. Tästä syystä ollaankin jätetty kaikki ihan ja vain ne pakolliset kotihommat iltaan, jotta voidaan peuhata rauhassa koko alkuilta. :)
